Ja viikkokatsausta jälleen

Ka-kaa!

Tuli sovittua että molemmat koppelot postaavat viikko etenemisensä omina päivinä. Itse päivittelen edistymiseni perjantaisin ja Koppelo P alkuviikosta.

Tämän viikon edistyminen painon kannalta ei ollut paljoa, tosin en kauhesti asiasta yllättynytkään. Senttejä oli kuitenkin yhä kadonnut ja olen huomannut että olen vähemmän pöhöttyneen oloinen niin sisältä kuin ulkoa. Liikuntaa ei paljoa tullut harrastettua ja tässä selkeästi on petrattavaa. Ruuan kanssa ei tullut pelleiltyä ja säännöllinen rytmi syömisen kanssa pysyi pitkälti samana. Kohokohtana itselleni oli yhden (mulle) selkeimmän sudenkuopan väistäminen: iltariennot ja tässä tapauksessa paikallisen AMK:n opiskelijabileet. Siinä ulkona ollessa helposti ajattelee: "noh, kun oon ulkona ni voishan sitä yhden ottaa tai jotain helppoa (mättö-) ruokaa, pakkohan tässä on jotain syödä. Jatkan sitte huomenna terveellisesti syömistä." Tällä kertaa rastia uusille fuksireppanoille pitäessä tälle koppelolle kuitenkin maittoi kaupasta haettu salaatti, vettä ja Pepsi Maxi. Täytyy myöntää että jälkeenpäin kotia ajoissa tullessa oli paljon parempi mieli kun oli malttanut olla kiltisti. Hyvä mie!

Jotta mitat olisivat mahdollisimman vertailtavissa keskenään, otan ne aina samoissa olosuhteissa (esimerkiksi vaa'alle astuttaessa max. alusvaatteet päällä, aamulla ennen aamupalaa jne.).  Taulukko aina vertaa lukuja edellisen viikon lukemiin. Olen rakentanut itselleni google driveen oman taulukon johon voin rauhassa vain naputella numerot ja taulukko sitten näyttää kuinka paljon on viikolla edennyt ja neljän viikon jälkeen näkee myös koko kuukauden tulokset.

Ja sitten niitä numeroita..

Mus mus ja eteenpäin!
- Koppelo M

Koppelo M:n viikkokatsaus

Heipati!

Koppelo M täällä availee vähän omia lähtökohtiaan. Muuten aika tavallinen tuholainen sitä on oltu mukulana ja liikuntakin maistui. Koppelon alku viihtyi ennen koriksen parissa sekä kokeili vähän tennistäkin jonkun aikaa. Liikuntaharrastuksia pilaaman tuli teini-iän portailla yliliikkuvat nivelet, jotka sitten aina silloin tällöin laittoivat tipusen kävelemään kepeillä tai milloin sitä oli siivessä kantosidettä. Tämän myötä tuli myös pelko liikkumiseen ja ajatus "aina jotakin menee sijoiltaan" jäi hyvin pitkäksi aikaa kummittelemaan takaraivoon.

Tietenkin tämä alkoi hissukseen näkymään kurveissa lähemmäs kahtakymmentä lähestyttäessä ja sen jälkeen sitä onkin enemmän tai vähemmän jojoteltu. Tottakai hissukseen olemus alkoi nakerrella itseuntoa eikä sitä lopulta oikein itseään upeaksi koppeloksi enää tuntenut. Lopulta tuli herättyä tägättyyn kuvaan naamakirjassa ja ehkä vähän klassinen herääminen oli tätä: "ei per**le, ei tää voi jatkua näin"-luokkaa. Onneksi tämä kuitenkin on asia jolle voi jotain tehdä joten tuumasta toimeen. Päätin myös samalla taklata pelkoni liikkumiseen ja urheiluun. Vahvemmat lihakset pitävät luut paremmin kasassa ja takaisin leikkauspöydälle ei todellakaan ole hinkua. Kertaheitolla ei kumpikaan muutu mutta jostain on aloitettava.

Lopuksi vähän alkulukemia sekä viimeisimmän viikon tuloksia. Pyrin ottamaan mitat perjantaina aamuisin. Taulukoissa on koottu yhteen mitat eri kohdista kroppaa sekä paino. Pituutta koppelolla on 174 senttiä. Viikko itsestään kului vielä flunssasta toipuessa mutta ruoka-houkutuksia ei pahemmin tullut vastaan ja alkomahoolitkin pysyivät muissa kuvioissa. Nyt olo alkaa olla parempi ja vähän kaipailenkin jo ulos lenkille varsinkin kun kelit ovat olleet hyvät.

Lähtöruudun numerot:

Ja tähän päästiin jo tähän mennessä (muutoksen pitäis olla miinusmerkkinen): 

1 viikko takana

No moromoro, täällä Koppelo P!

Ensimmäinen viikko projektia takana ja onkin sopiva aika valottaa omia lähtökohtiani hieman tarkemmin. Varsin tavanomaiseen lapsuuteeni kuului vahvasti tanssiharrastus vaahtosammuttimesta aina lukioikäiseksi asti, ja maalla aika kului muutenkin jossain metsässä tai pihalla rämpiessä. Olenkin ollut varsin sopusuhtainen ja normaalivartaloinen aikuisiän saavuttamiseen asti. Kalorit kuluivat liikkumalla eikä niihin ole ollut tarvetta kiinnittää mitään huomiota. Pituuttahan minulla on 173 cm. (Tai niin oon kaikille viime vuosina sanonut, kun en kerta kaikkiaan kyllä muista, että koska se ois viimeksi mitattu. Noh, jotain sinne päin. :D)

Ja sitten. Ensimmäinen oikea parisuhde badamtsh. Muutto pois kotikaupungista miehen perässä, 5 vuotta sohvalla rötväämistä pitsan ja miehen välissä. Siihen vielä päälle vähän vaikeita aikoja elämässä mm. vakavahkon sairastumisen tiimoilta ja vaa'an neula huitoikin 80 kilon huitteilla. No niistä selvittiin, miehelle annettiin kenkää ja rairai 4 vuotta opiskelijaelämää. Tankkerilaivallinen kaljaa ja huonoja valintoja (ei niistä sen enempää), ja tättärää: opparia palauttaessa vaaka vinkui allani 87 kiloa.

Koppeloiden kevennysliidon alkuvaiheessa opiskelun lieveilmiöiden tuomista kiloista on ihmeen kaupalla kulutettu 6 kiloa pois lähes huomaamatta ja lähtöpaino projektiin viikko sitten oli 81 kiloa. Koska olen ehta nuorisomummo, en omista digitaalista vaakaa vaan mittatuloksiin käytetään sellaista vanhan aikaista puolenkilon tarkkuudella tulokset näyttävää aparaattia.

Ensimmäinen viikko sujui varsin hyvin. Ruokailun laatuun en vielä liiaksi ehtiny paneutua, mutta välttelin Mäkkäriä ja pidättäydyin alkoholin iloista lukuunottamatta syntymäpäivänäni nauttimaani kahta punaviinilasillista. Keskiviikkona puolentoista tunnin treenit, sunnuntaina 5 kilsan juoksulenkki ja sunnuntaina parin vajaamittaisen pelin turnaus, josta kertyi hyvää treeniä yhteensä ehkä kolmisen tuntia. Hyvä treeni viikko, mutta kaipaan lisää tohinaa!

Olen päättänyt ottaa maanantain viralliseksi punnituspäiväkseni: tänään vaaka näytti 80 kiloa. Ensi maanantaiksi otan verrokiksi myös mittoja (tällä hetkellä olo on aivan liian murjottu ja väsynyt mittanauhan etsimiseen…). - 1 kg. Vau. Tästä se lähtee!

Kohti haasteita

Ainin, siis mikä projek.. siis lentomatka?

Aikataulu
Projekti alkoi 29.8 ja jatkuu seuraavat puoli vuotta. Lennon päätöstä siis juhlitaan toivottavasti keveämmissä merkeissä helmikuun lopussa. Välietappeja toki löytyy ja kumpikin koppelo postaa jatkossa oman etenemisensä viikottain.

Koppelot kokoontuivat elokuun lopussa suunnittelemaan nousukiitoaan kahvikupin ääreen.

Metodit
Kai tapoja tavoitteen pääsyyn voisi kutsua perinteisiksi: lisää liikuntaa ja terveellisempi ruokavalio. Koppelo M reippaasti vähentää hiilareitaan ja keskittyy enemmän tuoreisiin vihanneksiin, papuihin ja säädyllinen määrä proteiinia saadaan lihasta, kalasta ja kanasta. Liikuntaa lisätään vähitellen ja koppelo räpiköi aluksi lenkkipolulla ja kahvakuulan kanssa kolmesti viikossa.
Koppelo P toteuttaa projektiaan urheilun ehdoilla ja sen kautta: joukkueen kanssa pelillistä treeniä tapahtuu 2-3 kertaa viikossa. Tämän lisäksi ennen jäätiköiden saapumista pururadalle kaloreita kulutetaan ja kuntoa kohotetaan lenkkeilemällä. Talvikuukausiksi pitäisi vielä keksiä lenkkeilyn korvike. Erikoisruokavalioista lähinnä päävaivaa ja äkäistä hermostumista saavuttava Koppelo P luottaa vanhaan kunnon ruokaympyrään, ja hiilarit painottuvat treeni- ja pelipäiviin. Ruokavaliosta karsiutuu siis luontevasti Happy Mealit, olut (snif) ja muut epäterveelliset paheet. Säännölliset ruoka-ajat ja järkevät annoskoot, ne on housujen kasvamisen Aja O!

Sitoumus sinetöity sopimuksella.

Palkitseminen onnistumisesta
Matkan varrella laitetaan aina muutama euro sukan varteen. Liidon puolessa välissä on aika sukia sulkia loppuvuoden juhlia varten ja koppelot suuntaavat kampaajalle. Välitavotteita saavuttaessaan koppelot palkitsevat itseään parhaiksi katsomillaan tavoilla - jottei puurtaminen mene tyystin itsensä ruoskimiseksi ja rankaisuksi, koppelot sallivat itselleen silloin tällöin myös herkkupäivän. Projektin päätteeksi säästetyillä varoilla koppelot suuntaavat palkintomatkalle etelään! Eli siis ainakin Tallinnaan asti, kenties juomaan lasilliset kuplivaa ja kenkäkaupat tarkistamaan.

- Koppelot