Koppelo M täällä availee vähän omia lähtökohtiaan. Muuten aika tavallinen tuholainen sitä on oltu mukulana ja liikuntakin maistui. Koppelon alku viihtyi ennen koriksen parissa sekä kokeili vähän tennistäkin jonkun aikaa. Liikuntaharrastuksia pilaaman tuli teini-iän portailla yliliikkuvat nivelet, jotka sitten aina silloin tällöin laittoivat tipusen kävelemään kepeillä tai milloin sitä oli siivessä kantosidettä. Tämän myötä tuli myös pelko liikkumiseen ja ajatus "aina jotakin menee sijoiltaan" jäi hyvin pitkäksi aikaa kummittelemaan takaraivoon.
Tietenkin tämä alkoi hissukseen näkymään kurveissa lähemmäs kahtakymmentä lähestyttäessä ja sen jälkeen sitä onkin enemmän tai vähemmän jojoteltu. Tottakai hissukseen olemus alkoi nakerrella itseuntoa eikä sitä lopulta oikein itseään upeaksi koppeloksi enää tuntenut. Lopulta tuli herättyä tägättyyn kuvaan naamakirjassa ja ehkä vähän klassinen herääminen oli tätä: "ei per**le, ei tää voi jatkua näin"-luokkaa. Onneksi tämä kuitenkin on asia jolle voi jotain tehdä joten tuumasta toimeen. Päätin myös samalla taklata pelkoni liikkumiseen ja urheiluun. Vahvemmat lihakset pitävät luut paremmin kasassa ja takaisin leikkauspöydälle ei todellakaan ole hinkua. Kertaheitolla ei kumpikaan muutu mutta jostain on aloitettava.
Lopuksi vähän alkulukemia sekä viimeisimmän viikon tuloksia. Pyrin ottamaan mitat perjantaina aamuisin. Taulukoissa on koottu yhteen mitat eri kohdista kroppaa sekä paino. Pituutta koppelolla on 174 senttiä. Viikko itsestään kului vielä flunssasta toipuessa mutta ruoka-houkutuksia ei pahemmin tullut vastaan ja alkomahoolitkin pysyivät muissa kuvioissa. Nyt olo alkaa olla parempi ja vähän kaipailenkin jo ulos lenkille varsinkin kun kelit ovat olleet hyvät.
Lähtöruudun numerot:
Ja tähän päästiin jo tähän mennessä (muutoksen pitäis olla miinusmerkkinen):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti